2007-03-06T13:26:00.000-08:00

Huomionarvoista:
- NIST julkisti WTC 7 -raporttinsa 20.11.2008, myönsi vapaan pudotuksen
- NIST: tulipalot hiipuivat 20 minuutissa missä tahansa yksittäisessä kohdassa
- Useita räjähdepurusta todistavia henkilöitä tullut esiin
- Yli 1600 arkkitehtiä ja insinööriä vaatii riippumatonta tutkimusta WTC-tuhoista

World Trade Center 7 oli kolmas syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa tuhoutunut pilvenpiirtäjä. Siihen ei osunut lentokonetta. Oheinen kuva WTC 7:sta on otettu kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen.

Selvitys pilvenpiirtäjän tuhosta julkistettiin lukuisten lykkäysten jälkeen 20.11.2008 – yli 7 vuoden kuluttua tapahtumasta (tästä lisää lopussa).

WTC 7 valmistui vuonna 1987. Tämä 47-kerroksinen teräsrakennus sijaitsi muista WTC-rakennuksista erillisessä korttelissa 110 metrin etäisyydellä lähimmästä WTC:n kaksoistornista (WTC 1 alla olevassa kartassa). Rakennuksessa toimivat mm. CIA, puolustusministeriö, verovirasto ja Yhdysvaltain rahoitustarkastus. WTC 7:n tuhossa hävisi suuri määrä meneillään olleiden suurten talousrikosoikeudenkäyntien tutkimusaineistoa.

WTC 7:n eteläinen julkisivu vaurioitui aamupäivällä pohjoistornin (WTC 1) luhistuessaan sinkoamasta rakennusromusta. Vaurioista on tosin ristiriitaista tietoa; esimerkiksi virallisen tutkimuslaitoksen käyttämässä kuvassa rakennuksen lounaiskulma on pahasti vaurioitunut, kun taas Aman Zafarin iltapäivällä ottamassa kuvassa samainen kulma näyttää ehjältä – ks. kuvavertailuni. Iltapäivällä WTC 7:ssa havaittiin joissain kerroksissa erillisiä tulipaloja, joiden syy on jäänyt selvittämättä. Rakennus luhistui äkillisesti kello 17.20, vajaat 7 tuntia pohjoistornin jälkeen. WTC 7:n vieressä olleet, niin ikään vaurioituneet kerrostalot eivät luhistuneet – sen enempää kuin kaksoistornienkaan vierellä olleet muut WTC-rakennukset.

Tarkka video WTC 7:n tuhoutumisesta löytyy täältä. Alla oleva video näyttää tuhon täydellisyyden ja symmetrian.

Yhdysvaltain hätätilavirasto FEMA päätyi spekuloimaan, että huoneistopalot luhistivat rakennuksen. Se kuitenkin tunnusti raportissaan toukokuussa 2002: ”WTC 7:n palojen ominaisuuksia ja sitä, miten ne saivat aikaan rakennuksen sortumisen, ei tällä hetkellä tunneta. […] Parhaankin hypoteesin todennäköisyys on alhainen.” Myöhemmin samana vuonna Larry Silverstein, WTC:n tontin vuokraaja, esitti America Rebuilds -ohjelmassa lausunnon, jonka monet ovat tulkinneet tarkoittaneen rakennuksen hallittua purkua räjähtein.

Romahtiko WTC 7 tulipaloista vai purettiinko se räjähtein? Vastausta voi alkaa etsiä tarkastelemalla tapaa, jolla rakennus luhistui.

Luhistumisen nopeus

Kuten luhistumisesta kuvatuista videoista voi havaita, kattorakennuksen tuhoutumisen jälkeen WTC 7 luhistui täydellisesti noin 6,5 sekunnissa. Tämä on hämmästyttävän lyhyt aika: rakennuksen katolta maahan pudotetun kiven – matka 174 metriä – vapaan putoamisen aika on hieman alle 6 sekuntia. Periaatteessa putoamismatkaksi pitäisi kuitenkin ottaa matka katolta rauniokasan päälle, ei maahan asti. Koska rauniokasan korkeudesta ei ole tarkkaa tietoa, on parempi tarkastella luhistumisen alkuvaiheita.

9-11 Eyewitness -dokumentissa esitettävän videoanalyysin mukaan WTC 7 vajosi levosta lähtien 100 metriä 4,5 sekunnissa. Tästä laskettu kiihtyvyys on suunnilleen 9,8 m/s2, mikä merkitsisi rakennuksen vapaata, ts. täysin vastuksetonta putoamista.

Tämän tarkistamiseksi tutkin yhdestä luhistumisvideosta rakennuksen kulman vajoamista Blaze Media Pro -videoeditointiohjelmalla. Kulma vajosi noin 56 metriä (=oheiseen videoanimaatioon merkittyjen Start- ja End-viivojen välinen etäisyys) 3,47 sekunnissa, jolloin kiihtyvyydeksi tulee 9,3 m/s2. Tämänkin mittauksen mukaan vastusvoimat ovat hyvin vähäiset: vain noin 5 prosenttia yläpuolisen ehjän osan painovoimasta. Rakennuksen kuvassa näkyvän leveän julkisivun keskivaiheilta mitattiin kiihtyvyydeksi 8,5 m/s2, jolloin tukirakenteiden vastustava voima on 13 % yläpuolisen ehjän osan painovoimasta (ks. laskutapakuvaus).

Editointiohjelma vahvisti myös Eyewitness-dokumentin sekuntimääräisen mittaustuloksen, joskin tarkan vajoamismatkan todentaminen on vaikeaa. Nämä kaikissa mittauksissa havaitut vähäiset vastusvoimat näyttävät kuitenkin voivan selittyä vain siten, että tukirakenteita tuhottiin räjähtein. WTC 7 putosi pikemminkin kuin luhistui. Se tuli alas ikään kuin rakennuksen katon ja maanpinnan välillä olisi ollut pelkkää ilmaa.

WTC 7 vajosi keskimäärin 7 kerrosta sekunnissa (47 / 6,5). Sekunnin kuluttua luhistumisen alkamisesta sen vajoamisnopeus oli lähes 10 m/s, kahden sekunnin kuluttua jo lähes 20 m/s ja lopussa jo noin 60 m/s (yli 200 km/h). Tri Frank Leggen mittausten mukaan WTC 7:n vajoaminen kiihtyi vapaata pudotusta vastaten, mikä on hänen mukaansa – yhdistettynä vajoamisen tasaisuuteen rakennuksen koko pohjapinta-alalta ja korkeudelta – kiistaton todiste hallitusta purusta.

Tekniikan tohtori, onnettomuustutkija Heikki Kurttila on tehnyt WTC 7:n luhistumisnopeudesta yksityiskohtaiset laskelmat. Kurttilan mukaan mm. juuri rakennuksen erittäin lyhyt vajoamisaika viittaa vahvasti räjähtein tapahtuneeseen purkamiseen. Hän huomauttaa, että rakennuksen katolta pudotetulta omenalta olisi vienyt noin 7 sekuntia pudota kadunpinnalle – siis hieman kauemmin kuin 174-metriseltä teräsrakennukselta vei tuhoutua täydellisesti.

Luhistumisen rakenteelliset piirteet

Silmiinpistävää WTC 7:n luhistumisessa on symmetria. Luhistuminen eteni alusta loppuun tasaisesti, ja rakennuksen rauniot rajautuivat lähes kokonaan sen perustuksille (ks. alla).

WTC 7:n vajoaminen suoraan alas koko pohjapinta-alaltaan merkitsee sitä, että rakennuksen kaikki kantavat teräksiset tukirakenteet – 25 keskus- ja 58 reunapylvästä – murskautuivat lähes samanaikaisesti. Palamiskelpoista materiaalia seuranneet tulipalot ja rakennevauriot siellä täällä eivät kuitenkaan olisi pystyneet heikentämään rakennuksen kaikkia tukirakenteita siten, että niistä jokainen olisi antanut periksi samalla hetkellä. Epäsymmetria rakenteiden vaurioitumisessa olisi korkeintaan voinut johtaa paikallisiin romahduksiin. Tukirakenteiden murskautumisen samanaikaisuus koko rakennuksen alalla on selitettävissä hallitulla räjäytyspurulla.

Syyskuun 11:nnen ulkopuolella tornitaloja on kyllä kaatunut maanjäristyksissä, mutta yksikään valmiiksi rakennettu teräskehyksinen tornitalo ei ole tuhoutunut täydellisesti minkään muun syyn kuin hallitun purun seurauksena.

Pilvenpiirtäjän hallittuun purkuun viittaavat myös sen keskiosan vajoaminen hieman ennen ympäröiviä rakenteita ja seinien kaatuminen sisäänpäin. Räjäytyspuruissa sortuma saadaan aikaan tuhoamalla ensin rakennuksen keskiosan kantava runko, mikä vetää ulkoseiniä sisäänpäin ("imploosio"). Alin tulipalokerros WTC 7:ssa oli alustavan tutkimusraportin mukaan kuudes kerros, mutta rakennus näyttää tuhoutuneen pohjakerroksesta lähtien, kuten perinteisessä räjäytyspurussa. Syyskuun 11. päivänä haastateltu pelastustyöntekijä kertoo kuulleensa ukkosen jyrähdystä muistuttavan äänen ja nähneensä ikkunat rikkovan shokkiaallon kulkevan rakennuksen läpi, minkä jälkeen alin kerros oli luhistunut ensimmäisenä muun rakennuksen seuratessa perässä. Tätä tukevat myös luhistumisen näyttävät videot.

Ainakin yhdestä WTC 7:n luhistumisen tallentaneesta korkearesoluutioisesta videosta näkyy selvästi vielä yksi hallitun purkamisen tuntomerkki: monista kohdista rakennuksesta ulos työntyvät savupatsaat.

Hollantilainen purkuasiantuntija Danny Jowenko (oikealla) totesi syyskuussa 2006 WTC 7:n tuhosta: "Tämä on hallittu purku. [...] Joukko asiantuntijoita teki tämän. Ammattimaista työtä, ilman epäilystäkään." Jowenkon yritys on suorittanut räjäytyspurkuja lähes 30 vuoden ajan. Useat muut purkuasiantuntijat ovat samalla kannalla.

Hugo Bachmann, rakennussuunnittelun ja -tekniikan emeritusprofessori, totesi Tages-Anzeiger-lehdessä: "Mielestäni on hyvin todennäköistä, että rakennus 7 purettiin ammattimaisesti räjähtein". Myös Jörg Schneider, niin ikään rakennussuunnittelun ja rakennustekniikan emeritusprofessori, katsoo samassa lehdessä, että "suurella todennäköisyydellä rakennus 7 purettiin räjähteillä".

Teräksen tulenkestävyys

Teräs on erittäin tulenkestävää materiaalia. Eri maissa suoritetuissa testeissä, joissa teräsrunkoisten parkkihallien palonkestävyyttä testattiin ruokkimalla tulipaloja hiilivetypitoisella polttoaineella, teräspalkit ja -pylväät kuumenivat korkeimmillaan 360 celsiusasteeseen, jolloin teräksen murtuminen ei ollut lähelläkään. Cardingtonin palokokeissa Isossa-Britanniassa tuotettiin koerakennuksen palosuojaamattomalle teräkselle jopa 1150 ºC:n lämpötiloja, mutta yhtäkään sortumaa ei tapahtunut. Yhdysvaltain tiede- ja teknologialaitoksen (NIST) teettämissä, kaksoistornien luhistumisen "pannukakkuteoriaa" testanneissa palokokeissa mallinnettiin WTC:n lattiarakenteisiin kohdistunutta paloaltistusta, eivätkä lattiarakenteet antaneet periksi vaan kantoivat kuormansa ongelmitta (NIST ei ottanut koetuloksia huomioon loppuraportissaan).

Madridissa Windsor Buildingissä lähes vuorokauden riehunut tulipalo ei saanut pilvenpiirtäjän teräksistä tukirakennetta luhistumaan. Sitä paitsi WTC 7:n palot olivat vähäisiä verrattuna Windsor Buildingin ja monien muiden pilvenpiirtäjien tulipaloihin. Hyvä esimerkki on myös Al Nasr -pilvenpiirtäjän palo vuonna 2005. Tulipalot eivät ole koskaan luhistaneet yhtäkään teräsrunkoista kerrostaloa maan tasalle.

Oheisessa WTC 7:stä loppuiltapäivällä otetussa kuvassa palot ovat rajautuneet pienille alueille, lähes kaikki ikkunat ovat ehjiä eikä teräksen haurastumislämpötiloista kertovaa punahehkua ole havaittavissa. Tilanne on sama muissa rakennuksesta loppuiltapäivällä otetuissa kuvissa. Joissain videoissa, kuten tässä, savua näkyy melko paljon rakennuksen eteläseinällä (osa savusta lienee tosin lähtöisin WTC 5:n ja WTC 6:n tulipaloista samoin kuin kaksoistornien raunioista), ja muutamissa WTC 7:n kerroksissa liekit löivät ulos useista ikkunoista. Yhtä kaikki vierellä olleiden tornien luhistumisessa pahasti vaurioitunut WTC 5 paloi paljon voimallisemmin. Tästä huolimatta tämä WTC 7:ää heikommin tukirakentein varustettu rakennus ei luhistunut rakennusjätekasaksi, vaan pysyi pystyssä – samoin kuin kaikki muutkin yhtä lähellä kaksoistorneja olleet tornitalot, kuten Verizon, U.S. Post Office ja Deutsche Bank Building.

Joulukuussa 2007 Yhdysvaltain tiede- ja teknologialaitoksen (NIST) neuvoa-antavan komitean kokouksessa myönnettiin, että WTC 7:n tulipalot kestivät enintään 20 minuuttia missä tahansa yksittäisessä kohdassa. Niin lyhyessä ajassa palosuojatun teräksen lämpötila jäisi alle 200 celsiusasteen. Tällaisilla lämpötiloilla ei ole vaikutusta rakennusteräkseen.

Raunioiden ominaisuudet

WTC 7:n rauniot olivat huomattavan kuumat vielä viikkoja rakennuksen tuhoutumisen jälkeen. NASA:n lämpökartoituksen (thermal imaging) mukaan rakennuksen sortuma-alueen pinnassa oli 730 celsiusasteen lämpötiloja vielä viisi päivää sortumisen jälkeen. Syvemmällä, ja heti rakennuksen tuhoutumisen jälkeen, lämpötilat olivat todennäköisesti merkittävästi korkeampia. Tällaisia jäännöslämpötiloja ei voi selittää huoneistopaloilla eikä myöskään tavanomaisella, "painovoimaisella" sortumisella. Jos painovoimaisesti sortuvan rakennuksen potentiaalienergia muuttuisi lämpöenergiaksi, seurauksena olisi vain muutaman asteen keskimääräinen lämpötilan nousu.

WTC-rakennusten raunioissa havaittiin useiden raporttien mukaan myös sulanutta metallia, johon viittaa myös juuri ennen etelätornin tuhoutumista nauhoitettu video. Rakennusteräksen sulamiseen vaaditaan yli 1500 ºC:n lämpötiloja, joita ei huoneistopaloissa milloinkaan saavuteta. Sulaneen metallin lisäksi WTC 7:n raunioista löytyi osittain höyrystyneitä teräspalkkeja. Kuten New York Timesin haastattelema professori Jonathan Barnett toteaa, rakennuksen tulipalot eivät voineet tuottaa lämpötiloja, joissa teräs höyrystyy. Räjähteitä, kuten termiittiä, käytettäessä voi kuitenkin syntyä lämpötiloja (jopa 3000 celsiusastetta), joissa teräs sulaa tai jopa höyrystyy.

FEMAn tutkimusryhmää ei päästetty työskentelemään itse tuhoalueella. He saivat tutkia WTC-pilvenpiirtäjien jäänteitä vain välivarastoina toimineilla romunkeruupaikoilla, joilta rakennusten lähes kaikki teräsjäte myytiin mm. Kaukoitään toukokuuhun 2002 mennessä (eli siihen mennessä, kun FEMA sai lisää tutkimuksia peräänkuuluttavan raporttinsa valmiiksi). Tutkimuksiin säästettiin naurettavat 236 teräskappaletta, joista vain 4 kuului WTC 7:ään. Niitäkään ei ilmeisesti ole enää tallella.

Koska WTC 7 evakuoitiin yli kuusi tuntia ennen tuhoutumistaan, mitään perusteita materiaalin pikaiselle raivaamiselle ja kierrätykselle ei ollut. Päinvastoin: koska kyseessä oli yksi maailmanhistorian kolmesta merkittävimmästä rakennuskatastrofista (muut kaksi olivat WTC:n pohjois- ja etelätorni), rakennuksen rauniot olisi pitänyt tutkia äärimmäisen tarkasti. Pitkälti omille perustuksilleen tuhoutuneen rakennuksen jätekasa olisi ollut helppo eristää, ja viereiset kadut olisi voitu avata liikenteelle tutkimusten ajaksi. Monet tahot, mm. Fire Engineering Magazine, protestoivat voimakkaasti, mutta turhaan, WTC-pilvenpiirtäjien jäänteiden nopeatempoista kierrätystä vastaan.

Todistajanlausuntoja

Craig Bartmer New Yorkin poliisilaitokselta todistaa nähneensä WTC 7:n alastulon ja kuulleensa sarjan räjähdyksiä sen aikana. Bartmer on vakuuttunut siitä, että rakennus purettiin hallitusti.

New Yorkin kaupungin virkamies Barry Jennings (vasemmalla) on puolestaan antanut yksityiskohtaisen lausunnon räjähdyksestä WTC 7:n kuudennessa kerroksessa. Räjähdyksen seurauksena hän jäi kollegansa kanssa loukkuun evakuoituun rakennukseen. Kollega oli New Yorkin kaupungin lakimies Michael Hess, joka 11.9.2001 aamupäivällä vahvisti UPN 9 News -kanavalle, että räjähdys WTC 7:n sisällä esti miesten ulospääsyn, kunnes palomiehet noin puolentoista tunnin kuluttua auttoivat heidät ulos. Jennings korosti, että räjähdyksen jälkeen molemmat kaksoistorneista näkyivät olevan pystyssä – lausunto, jota tukee Hessin haastattelun ajankohta tuona aamuna. Miesten kertomuksen ja Hessin haastattelun ajankohdan perusteella räjähdys tapahtui kello 9.15–9.30 aikoihin miesten ollessa laskeutumassa portaita pitkin rakennuksen 23. kerroksesta, jossa sijainneeseen hätäkomentokeskukseen he olivat menneet hieman ennen toisen koneen törmäämistä etelätorniin, vain löytääkseen keskuksen hylättynä.

Useiden pelastustyöntekijöiden mukaan heille kerrottiin ennen pilvenpiirtäjän tuhoa, että se aiotaan "ottaa alas". Yksi tällainen lausunto kuullaan tässä Italian TV:n dokumenttikatkelmassa, jossa voi myös kuulla räjähdyksiä WTC 7:stä: pelastustyöntekijöiden nähdään mm. säikähtävän rakennuksesta kuuluvaa räjähdystä, ja eräs poliisi varoittaa rakennuksen "räjähtämisestä". Hallittuun purkuun viittaa myös yllä lainattu pelastustyöntekijän silminnäkijäkuvaus rakennuksen läpi kulkeneesta shokkiaallosta ja alimpien kerrosten luhistumisesta ensimmäisenä. Tuttavani mukaan MTV 3:n uutisissa jopa kerrottiin 12.9.2001, että viranomaiset ottivat WTC 7 -rakennuksen räjäyttämällä alas sen väitetyn sortumisvaaran takia.

Lopuksi

Purettiinko WTC 7 siis räjähteiden avulla? Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä rakennuksen tuhoutumistavasta ja tuhoutumisessa syntyneistä lämpötiloista.

Jos ja kun rakennus purettiin räjähtein, panostus on täytynyt suunnitella ja toteuttaa ennen syyskuun 11. päivää. Sellaista operaatiota ei olisi mitenkään pystytty tekemään muutaman katastrofintäyteisen tunnin kuluessa. Tämä on syy siihen, ettei virallisissa hypoteeseissa ole haluttu lainkaan viitata kaikkein ilmeisimpään selitykseen rakennuksen luhistumiselle. Oireellista on sekin, ettei vuonna 2004 raporttinsa julkaissut 9/11-komissio mainitse sanallakaan tämän pilvenpiirtäjän tuhoutumista.

FEMA:n työtä jatkanut NIST (National Institute of Standards and Technology) julkisti tutkimusraporttinsa WTC 7:n tuhoutumisesta lopulta marraskuussa 2008. NISTin mukaan teräspalkkien lämpölaajeneminen tavanomaisissa huoneistopaloissa johti ennen kokemattomaan, tuhoisaan ketjureaktioon. NISTin raportti on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä sekä rakennusalan ammattilaisten että suuren yleisön taholta. Joukko arkkitehtejä, insinöörejä ja tutkijoita kyseenalaistaa kohta kohdalta NISTin johtopäätökset. Myös tämän blogin tekijä lähestyi NISTiä omilla kommenteillaan.

Loppuraportissaan NIST myöntää rakennuksen 2,25 sekunnin pituisen täysin vapaan pudotuksen selittämättä, mitä 80 tukipilarin tarjoaman tuen täydellinen katoaminen kahdeksan kerroksen matkalta edellyttää.

Ehkäpä NISTin raporttia onkin syytä tarkastella sen valossa, mitä NISTin päätutkija, S. Shyam Sunder, totesi New York Magazinen numerossa 3/2006:

NISTillä on "joitain alustavia hypoteeseja" WTC 7:stä, tohtori Sunder sanoi. "Tutkimme rakenteen sisäistä horisontaalia liikettä idästä länteen 5.–7. kerroksissa." Sitten tohtori Sunder piti tauon. "Mutta totta puhuakseni en todella tiedä. Meillä on ollut vaikeuksia saada otetta rakennuksesta numero 7."

Courtesy Piano Video

Lähetä sähköpostia

WTC 7:n tuhoutuminen